Lisää pelillisyyttä...

Olin kouluttautumassa aiheesta pelillisyys viime viikolla Opinpaletti-verkoston järjestämänä Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa ja tarttuihan sieltä mukaan jotain uuttakin. Olen itse käyttänyt open pelityökaluista tunneilla Kahoottia mm. läksynkuulusteluun ja kertaamiseen ja joka kerta se saa yhtä mieluisan vastaanoton oppilaiden puolelta. Tuttuja ovat myös Socrative ja Quizlet. Näissä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa tarkoituksensa ja "käyttöliittymänsä" suhteen, mutta nyt en aio pureutua niihin, vaan kukin käyttäkööt niitä parhaaksi katsomallaan tavalla,  Tällaiset tunteja rikastuttavat pelit ovat kuitenkin vain osa pelillisyyttä, jota voi luoda oppitunneille monella eri tavalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa saimme tutustua yhteen jo ikiajoin käytettyyn pelitapaan, jota kutsutaan tuttavallisesti nimellä simulaatio. 

Sedussa eli Sjoen Ammattikorkeakoulussa opiskellaan mm. sairaanhoitajiksi, lähihoitajiksi ja ensihoitajiksi. Tutustuimme koulutusporukan kanssa, miten tulevaisuuden oikeiden tilanteiden varalle opiskelijoille luotiin oikeaa tilannetta simuloiva tilanne, joka toimi vähän niin kuin peli: Oli olemassa jokin ongelma, joka piti selvittää mahdollisimman hyvin, niin että opiskelija pääsisi tilanteen voittajaksi. Sedussa oli käytössä huone, joka oli sisustettu niin, että se oli kuin ensihoitohuone, jonkun vanhuksen koti, sairaalan osasto, jne. eli tilannetta saatiin muutettua eri sisustuksilla. Huoneessa simuloitiin alusta loppuun hoitotilanteita esimerkiksi niin. että mummo saa kotona sydänkohtauksen, ensihoitajat hakevat hänet sairaalaan ja mitä kaikkea sillä välillä saattaakaan tapahtua. Sedulla on käytettävänään simulaatio-opetukseen ohjelmoitavia ja kauko-ohjattavia nukkeja, jotka ovat ihmisen kokoisia ja painoisia, "hengittävät" ja jopa puhuvat, Tosin puhuja on opiskelijoita kouluttava opettaja, mutta puhe kyllä tulee nuken suusta. Nukke voidaan myös yhdistää sydänmonitoriin, ja monitori näyttää kuin oikean ihmisen sykkeen, sydänsähkökäyrän, yms. Opettaja ei ole huoneessa suoraan opiskelijoiden kanssa vaan seuraa hoitotilannetta toisesta huoneesta tietokoneen välityksellä ja voi aina katkaista simulaation huutamalla mikkiin pause, jolloin simulaatio tyssää niille sijoilleen. Tässä kohtaa opettaja voi antaa palautetta, lisäohjeistusta tai sitten tilannetta muutetaan jollain tavalla. Simulaatio-opetuksen tarkoitus on hioa erilaisia oikean elämän tiukkoja tilanteita niin, että opiskelija automatisoituu toimimaan erilaisissa tilanteissa mahdollisimman rationaalisesti eikä mene lukkoon. Simulaation loputtua opiskelija ja opettaja käyvät läpi palautekeskustelun, jossa käydään läpi tilanteen vaiheet ja miten niistä suoriuduttiin. Oppimistilanne on siis aika voimakas. Ensihoidon opettaja kuitenkin painotti, että teoria on ensin, sitten vasta harjoitellaan käytäntöä. Ensihoidon opiskelijalle tämän pelin voittaminen on siis sitä, että nukke saadaan pidettyä hengissä ja sille annettu hoito on ollut laadukasta. 

Tämä simulaatio lähenee tietyllä tavalla teatterin tekemistä, jolloin tilanteeseen saa heittäytyä tietyn roolin sisällä ja toimia roolin mukaisesti. Tässä kohtaa oppiminen on kuin roolipelaamista. Miten lukioon sitten sisällyttäisi roolipelaamista tai simulaatiota? Lukio on kuitenkin pitkälti teoreettisia kokonaisuuksia sisällään pitävä opinahjo, joka on usein välietappi opiskelijalle siirryttäessä seuraavan portaalin opetukseen ammattikorkeaan tai yliopistoon. Mutta olisiko simulaatiosta lukiossa haittaakaan? Tuskin. Roolipelaaminen on varmasti mahdollista monessa aineessa, mm. kielten tunneilla, terveystiedossa ja biologiassa. 

Annan esimerkin omasta roolipelimallista, joka on entisen opiskelukaverini Elina Leppäsen idea, ja  jota olen toteuttanut lukion kakkosten maantieteen kulttuurimaantieteen kurssilla. Maantieteen kakkoskurssin sisältöihin kuuluu opiskella mm. väestöasioita, kaupungistumista, elinkeinoja, aluerakenteita, yms. ja kurssin aikana tulee esille usein teollisuusmaat - kehitysmaat- dualismi. Olen teettänyt harjoitteen, jossa opiskelijat arpovat Helsingin Sanomien jälleensyntymägeneraattorilla http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/uudelleensyntyma/   itselleen uuden syntymämaan ja sen pohjalta luovat itselleen uuden kurssi-identiteetin. He siis käytännössä määrittävät itselleen uuden kansalaisuuden,  sukupuolen, iän, sosiaalisen statuksen, ammatin, elinympäristön, yms. ihan oman tahtonsa sekä alueesta löytämiensä tietojen perusteella. Kurssin edetessä opiskelijat kertovat uuden identiteetin suullaan sen maan ja alueen lähtökohdista maantieteen opiskeltavia sisältöjä, jolloin opiskelijan ajattelu laajenee käsittämään tilanteita myös toisen ihmisen näkökohdista. Tosin tällä kurssilla tarvimme myös sitä ihan omaakin identiteettiä, mutta vertailu on kahden alueen välillä on maantieteessä aina paikallaan. Opiskelijoiden keksimät uudet identiteetit ovat tähän mennessä olleet aika mahtavia ja parasta on se, että oppimiseen on tullut uudenlainen tapa lähestyä maantieteen asioita ja käsitteitä kuin pelkkä kuuntelu ja kirjasta lukeminen. Ja väitän, kun opiskeltavaa aihetta näin identifioi, asiat muistaa paremmin, kun on olemassa konteksti, johon esimerkiksi maan västörakenteen pystyy liittämään. 

Mihin voisit soveltaa itse roolipelaamista/simulaatiota?

Kirjoittelee

Outi Mäntylä

Kahoot! luokkahuoneessa

Pelillisyys luokkahuoneessa on tämän hetken kuuma peruna ja tähän aiheeseen tulen tämän lukuvuoden aikana mm. Mobiluck-hankkeen myötä tutustumaan ja tutustuttamaan tähän maailmaan myös muita opettajia. Pelillisyys voi tarkoittaa monenlaista: se voi olla oppimista pelin keinoilla, pelaten, tehden itse pelejä, kilpailua, roolipelaamista, simuloimista, jne. Pelillisyys voi tuoda oppimiseen parhaimmillaan motivaatiota, elämyksellisyyttä ja miellyttävyyttä, jolloin ns. tylsätkin teoria-asiat voivat olla kiinnostavampia, kun ne esitetään tai opetetaan pelillistämisen kautta.

Pelillistämisessä käytetään kilpailua luonnollisesti motivaattorina, jolloin pelissä on mahdollista päästä nousemaan ranking-listalla, saavuttamaan erilaisia palkintotasoja tai -sijoja. Hyvästä suorituksesta on myös mahdollista saada erilaisia tunnustuksia ja kunniamerkkejä. On kuitenkin huomioitava, että kaikki eivät pidä peleistä eivätkä pelaamisesta.

Tutustuin netissä olevaan Kahoot!-palveluun, jonne opettaja voi kirjautua ilmaiseksi osoitteessa https://getkahoot.com . Sivustoa mainostetaan lauseella: Game-based blended learning & classroom response system. Kahootissa voi tehdä läksynkuulusteluja, pistoja, kyselyjä, keskusteluja, äänestyksiä niin, että oppilas voi osallistua niihin omalla mobiililaitteellaan, esim. kännykällä. Tietty internetyhteys vaaditaan. Kahoot! on yksi tapa tuoda pelillisyyttä luokkahuoneeseen: kun oppilas saa käyttää omia aivojaan ja kännykkäänsä läksynkuulusteluun niin, että tilanne muistuttaa peliä ja kilpailua, hän syttyy tilanteeseen ihan eri tavalla kuin jos kyseessä olisi perinteinen paperi ja kynä ja aivot-läksynkuulustelu.

Olen testannut Kahoottia omilla tekemilläni tietovisoilla eli läksynkuulusteluilla useammalla lukioryhmällä sekä ysiluokkalaisilla ja kaikilta oppilailta tuli Kahootista pelkästään hyvää palautetta sekä he suorastaan vaativat lisää sitä käytettäväksi. Jos joltain mobiililaite puuttui, hän sai vastata kyselyyn parin kanssa yhdessä.

Kahootissa on myös valmiina tuhansia jo muiden tekemiä visoja, yms. kuulusteluita ja testejä, joten laiska etsiköön sieltä valmiin tuotoksen. Niitä on olemassa monilla eri kielillä, mutta englanniksi taitaa olla suurin osa. Kahoot on helppo käyttää ja omia tekemiään juttuja voi muokata myöhemmin. Sinne pystyy lisäämään kuvia ja tekemään esim. lajintunnistuskokeen. Kahootissa kun tekee kuulustelua, merkitään ensin kysymys ja siihen annetaan 2-4 vastausvaihtoehtoa, joista voi olla useampi kuin yksi oikein. Kysymyksien määrä voi kuulustelussa olla myös mikä tahansa. Olen itse tehnyt solun osista, jääkauden jäljistä ja maantieteen lukion ykköskurssin asioista kertaavan kuulustelun. Esim. kielten sanakokeet olisi helppo tehdä Kahoottiin.

Kun Kahoottia pelataan, oppilaan kännykkä (tai muu mobiililaite) toimii pelilaitteena, ja ruutua näpäyttämällä oppilas vastaa mielestään oikean vaihtoehdon. Oppilas kirjautuu ensin peliin Kahoot, it-sivulla, jonne hän näpyttää ensin pelin pin-koodin (tämä on joka kerta eri numerosarja) ja tämän jälkeen kirjautuu peliin omalla nimitunnuksellaan. Kahootista on olemassa myös appsi, jonka saa ladattua mobiililaitteelleen. Jos oppilas käyttää aina samaa tunnusta, hän pääsee korottamaan pistesaalistaan peli peliltä ja näin motivaatio asioiden osaamiseen toivon mukaan kasvaa, koska oppilas haluaa päästä ranking-listalla mahdollisimman korkealle ja hän tietysti kisaa luokkatovereitaan vastaan. Kahoot näyttää ranking-listaa viiden parhaan tietäjän osalta joka kysymyksem jälkeen ja tietenkin lopullisen sijoitustaulukon, jonka muuten saa tallennettua excel-taulukkona omiin tiedostoihin ja tässä taulukossa näkyy jokainen osallistuja ja hänen suorituksensa. Tulostaulukkoa voi siis käyttää suoraan esim. pistokokeen arviointitaulukkona.  Pelin kysymykset näkyvät siis videotykin kautta kankaalle ja oppilaan kännykässä näkyy pelkästään vastausvaihtoehdot. Nopeudesta saa ekstrapinnoja.

Suosittelen lämpimästi Kahootin käyttöä, sillä se on helppoa ja mukavaa ja tuo vaihtelua luokkahuoneeseen. Sitä voi käyttää kurssin aikana vaan vaikka kerran tai sitä voi käyttää niin monta kertaa kuin haluaa. Mietin kuitenkin, että mahtaako oppilaiden innostus Kahoottiin lopahtaa, jos sitä käyttää usein ja moni opettaja. Kahootin käyttö vaatii myös nopean verkkoyhteyden ja tietenkin sen laitteen, jolla osallistua. Opettajalta se ei kuitenkaan liikoja vaadi: kyselyitä on mukava tehdä sivustolle ja pelejä on mukava käyttää tuntien höysteenä. Tulen varmaankin raportoimaan Kahootin pitkäaikaisvaikutuksista myöhemmin, miten se toimii esim. arvioinnin tukivälineenä ja saako se motivoitua porukkaa lukemaa läksynsä paremmin. Mutta kokeilkaa ihmeessä, se on ilmaista!