Video: Credly - Kerro se badgella!
Oppimisen pelillistäminen (gamification) on nyt kovasti pinnalla. Suosittujen pelien, kuten Angry Birds ja Candy Crush Saga, elementtejä otetaan käyttöön varsinaisen pelimaailman ulkopuolella ja toivotaan uuden oppimisen olevan yhtä koukuttavaa.
Kirjassaan New Culture of Learning John Seely-Brown kuvaa MMOG (Massively Multiplayer Online Game) -pelaajia, jotka hankkivat tietonsa vertaisryhmistä (communities of interest) ja toimivat koordinoidusti yhteisen päämäärän hyväksi. Uusi oppiminen on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua.
Jakaminen kuuluu asiaan: surffaritkin oppivat uudet liikkeet Youtube-videoiden kautta muutamassa minuutissa maapallon toisella laidalla. Tekniikka mahdollistaa uuden oppimisen. Oppimisen halu on aina olemassa, kun tehdään mielekkäitä asioita...
Mielestäni elämästä ei tarvitse tehdä peliä, mutta peleistä (tai ehkä pikemminkin pelien tekemisestä ja siitä, miten niitä pelataan) voi oppia uusia toimintatapoja. Tarkkana pitää olla pelien sisältöjen ja ikärajojen suhteen, mutta jotenkin kuvaavaa on, että jo alakoululaisten lukutaitoa kehittää huimaa vauhtia mm. Minecraft- ja Clash of Clans -pelit ja niiden opaskirjat (!).
Miten koulu pääsisi osalliseksi vastaavasta innostuksesta / kiinnostuksesta. Jostain luin, että koulu on jo pitkään ollut peli. Ainoa ongelma siinä on, että kukaan ei ole sitä suunnitellut. Tästä syystä sen pelilogiikassa tulee eteen yllättäviä umpikujia, ja juoni tuntuu välillä aika kafkamaiselta...
Yksi peleistä lainattu keino on badgejen jakaminen. Kyse on jonkinlaisista arvo- tai kunniamerkeistä, joita myönnetään tiettyjen taitojen ja/tai tietojen suorittamisesta (yleensä) ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Badgen saatuaan henkilö voi jatkaa kehittymistään ja päästä aikanaan seuraavalle tasolle, levelille. Oleellista badgeissa on, että niitä "mainostetaan" esim. sosiaalisessa mediassa. Tästä on tuplahyöty. Se kohottaa badgen saaneen henkilön arvoa ja muut "pelaajat" tulevat tietoisiksi hänen kyvyistään. Yksittäisen henkilön taitotaso on kehittynyt, mutta niin on samalla yhteisön taitotasovaranto.
Vanha koulukunta vannoo erillisyyden paradigman nimeen: MORE for you is LESS for me, ja: LESS for you is MORE for me. Uskon, että uusi sukupolvi on jo sisäistänyt toisenlaiset arvot, joiden mukaan: MORE for you is MORE for me, ja: LESS for you is LESS for me. Ennen vallalla olivat pelko ja kilpailu. Nykyään "tykätään" ja jaetaan enemmän kuin koskaan. :)
Systeemiajattelun mukaan muutos yhdessä tekijässä ei voi olla vaikuttamatta koko järjestelmään. Rajoja ei ole. Erillisyys on harhaa, ja paras tapa muuttaa maailmaa on muuttaa itseään.
En tiedä miten badget muuttavat oppimista, mutta sen arvaan, että ne muuttavat, koko systeemissä. Lähde siis rohkeasti jakamaan näitä osaamisen tunnustuksia niille jotka sen ansaitsevat. Se ei ole sinulta pois. Päinvastoin: se joka antaa, saa. Hyvä kiertää eikä vähene jaettaessa. Se joka saa, myös antaa. Loppujen lopuksi kyse on rohkeudesta luottaa siihen isoon R-kirjaimeen... :)
Ai niin, antavatko opettajat oppilaille badgeja vai oppilaat opettajille? Voihan näillä aloittaa, mutta ehkä olisi parasta päästä vertikaalisista suhteista kohti horisontaalisuutta: oppilaat antavat tunnustuksia vertaisilleen ja opettajat kreditoivat toisiaan. Suhteellinen tasa-arvo alkaa hahmottua...
Ohessa video badgen tekemisestä Credly-ohjelmalla. Siitä on olemassa myös iPhone-versio, joka toimii iPadissa. Itse tehdyn badgen suunnitteluun ja toteutukseen menee aikaa muutamia minuutteja. Ei kun tuumasta toimeen! :)
Video: Credly - Kerro se badgella!
Tässä vielä John Seely-Brownin ajatuksia uudesta oppimisesta:
Innovation Expert John Seely-Brown on New Ways of Learning in a Rapidly Changing World
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti