Ihannetilanteessa oppimisen puitteet ovat läsnä aina ja kaikkialla. Oppija voi itse säädellä jokapäiväisen arkielämän luonnetta: toisena ääripäänä autenttinen luomuelämä, toisena optimaalisella oppimiskontekstilla rikastettu todellisuus.
Toistaiseksi kynä ja paperi ovat olleet parhaat oppimiskontekstin rikastimet. Ne kulkevat helposti mukana kaikkialle ja niiden puuttuessakin luonnosta löytyy korvikkeita tilalle. Niiden käyttö on hyvin intuitiivista ja helppoa. Kännykät ja mobiililaitteet ovat myös tuoneet oman rikasteensa. Apua on helppo kysyä pirauttamalla kaverille tai jopa opettajalle. Tiedon haku internetistäkin onnistuu melko vaivattomasti. Mahtavaa olisi jos laitteiden käyttöä voisi vielä helpottaa. Toistaiseksi niiden käyttö vaatii paljon huomiota. Opettajan tai vertaisoppijan kanssa on vaikea keskustella näpyttäessään web-osoitetta pikkuruiseen älykännykkään.
Lisätyn todellisuuden kiehtovuus piilee juuri tässä: kahden erillisen maailman erillisyys häviää. Syntyy todellisuus, joka tuntuu edelleen todelta, mutta rikastetulta sellaiselta. Huomion ei tarvitse seilata kahden maailman välillä, vaan informaatio tulee sinne missä huomio on.
Lisätty todellisuus (AR) on teknisesti vielä lapsen kengissä. Visiot kulkevat valovuosien päässä edellä. Elämmä kuitenkin murrosaikaa. Tavallisissa kulutuslaitteissa oleva teknologia alkaa olla riittävän tehokasta todellisuuden rikastamiselle. Muutaman vuoden sisällä tulemme näkemään ensimmäisen hittituotteen, AR-maailman "facebookin".
Oheisessa videossa esittelen sovellusta nimeltään Aurasma Se on iPad-appsi, jolla voi tehdä hyvin yksinkertaisia AR-sovelluksia.
Katso myös edellinen postaus Lisätty todellisuus opetuksessa
Loistavaa Janne !
VastaaPoista