Kokeilun keskeisimpiä havaintoja oli, että työskentely tablettien avulla saatiin käyntiin nopeasti, eivätkä opiskelijat tarvinneet paljoa apua laitteiden käytössä. Suurimmat ongelmat liittyivät digitoitujen arkistojen huonoon käytettävyyteen ja verkkosivujen toimimattomuuteen. Työrauha luokassa säilyi, mutta osalla opiskelijoista oli vaikeuksia keskittyä itse tehtävään.
Opiskelijoiden enemmistön mielestä työskentely tabletin avulla oli helppoa. Usein ajatellaan, että kirjoittaminen ja muistiinpanojen laatiminen on tabletin virtuaalinäppäimistöllä hankalaa. Osa opiskelijoista totesi, että muistiinpanojen laatiminen oli helpompaa kuin kynällä ja paperilla, koska tekstiä pystyy muokkaamaan. Suurin ongelma muistiinpanojen laatimisessa oli, että opiskelijat joutuivat hyppimään edestakaisin verkkoselaimen ja muistiinpanosovelluksen välillä. Opiskelijoille olisi hyvä neuvoa, että hipaisemalla neljällä sormella sivulla, tabletilla voidaan siirtyä nopeasti eri sovellusten välillä.
Opiskelijoita pyydettiin valitsemaan vaihtoehdoista kynä ja paperi, tabletti ja kannettava tietokone, mitä he käyttäisivät mieluiten muistiinpanojen tekemiseen historian tunneilla. Kyselyyn vastanneista noin puolet (n=13) käyttäisi edelleen kynää ja paperia. Yksitoista vastaajaa käyttäisi mieluiten tablettia ja ehkä hieman yllättäen ainoastaan kolme opiskelijaa käyttäisi ainoastaan kannettavaa tietokonetta. Mikäli lukio tarjoaisi opiskelijalle tabletin opintojen ajaksi, selvä enemmistö (n=20) käyttäisi sitä myös historian opiskelussa.
Kokeilusta nousi minulle mielenkiintoisia ajatuksia. Eräs opiskelija kysyi minulta, pitääkö tehtävän kysymykseen pohtia itse vastaus, koska sitä ei löydy suoraan aineistosta. Omista lukioajoistani muistan, että koekysymykset liittyivät aina pääsääntöisesti historiallisen tiedon muistamiseen, tulkitsemiseen ja soveltamiseen. Millaisia mahdollisuuksia tablettien tuoma rajaton pääsy erilaisiin aineistoihin tuo? Koetehtävät eivät välttämättä enää liity ainoastaan oppikirjojen ja oppituntimateriaalin muistamiseen ja soveltamiseen, vaan tehtävänä voi olla hankkia, tulkita ja soveltaa aineistoa, jota ei ole alunperin tehty historiantutkimuksen välineeksi. Ja tämä on paljon lähempänä historiantutkijan työtä kuin opettajien ja oppikirjojen laatijoiden valmiiden materiaalien opettelu.
Ari Tuhkala
Mobiluck
Jyväskylän yliopisto
