sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Lisää pelillisyyttä...

Olin kouluttautumassa aiheesta pelillisyys viime viikolla Opinpaletti-verkoston järjestämänä Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa ja tarttuihan sieltä mukaan jotain uuttakin. Olen itse käyttänyt open pelityökaluista tunneilla Kahoottia mm. läksynkuulusteluun ja kertaamiseen ja joka kerta se saa yhtä mieluisan vastaanoton oppilaiden puolelta. Tuttuja ovat myös Socrative ja Quizlet. Näissä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa tarkoituksensa ja "käyttöliittymänsä" suhteen, mutta nyt en aio pureutua niihin, vaan kukin käyttäkööt niitä parhaaksi katsomallaan tavalla,  Tällaiset tunteja rikastuttavat pelit ovat kuitenkin vain osa pelillisyyttä, jota voi luoda oppitunneille monella eri tavalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa saimme tutustua yhteen jo ikiajoin käytettyyn pelitapaan, jota kutsutaan tuttavallisesti nimellä simulaatio. 

Sedussa eli Sjoen Ammattikorkeakoulussa opiskellaan mm. sairaanhoitajiksi, lähihoitajiksi ja ensihoitajiksi. Tutustuimme koulutusporukan kanssa, miten tulevaisuuden oikeiden tilanteiden varalle opiskelijoille luotiin oikeaa tilannetta simuloiva tilanne, joka toimi vähän niin kuin peli: Oli olemassa jokin ongelma, joka piti selvittää mahdollisimman hyvin, niin että opiskelija pääsisi tilanteen voittajaksi. Sedussa oli käytössä huone, joka oli sisustettu niin, että se oli kuin ensihoitohuone, jonkun vanhuksen koti, sairaalan osasto, jne. eli tilannetta saatiin muutettua eri sisustuksilla. Huoneessa simuloitiin alusta loppuun hoitotilanteita esimerkiksi niin. että mummo saa kotona sydänkohtauksen, ensihoitajat hakevat hänet sairaalaan ja mitä kaikkea sillä välillä saattaakaan tapahtua. Sedulla on käytettävänään simulaatio-opetukseen ohjelmoitavia ja kauko-ohjattavia nukkeja, jotka ovat ihmisen kokoisia ja painoisia, "hengittävät" ja jopa puhuvat, Tosin puhuja on opiskelijoita kouluttava opettaja, mutta puhe kyllä tulee nuken suusta. Nukke voidaan myös yhdistää sydänmonitoriin, ja monitori näyttää kuin oikean ihmisen sykkeen, sydänsähkökäyrän, yms. Opettaja ei ole huoneessa suoraan opiskelijoiden kanssa vaan seuraa hoitotilannetta toisesta huoneesta tietokoneen välityksellä ja voi aina katkaista simulaation huutamalla mikkiin pause, jolloin simulaatio tyssää niille sijoilleen. Tässä kohtaa opettaja voi antaa palautetta, lisäohjeistusta tai sitten tilannetta muutetaan jollain tavalla. Simulaatio-opetuksen tarkoitus on hioa erilaisia oikean elämän tiukkoja tilanteita niin, että opiskelija automatisoituu toimimaan erilaisissa tilanteissa mahdollisimman rationaalisesti eikä mene lukkoon. Simulaation loputtua opiskelija ja opettaja käyvät läpi palautekeskustelun, jossa käydään läpi tilanteen vaiheet ja miten niistä suoriuduttiin. Oppimistilanne on siis aika voimakas. Ensihoidon opettaja kuitenkin painotti, että teoria on ensin, sitten vasta harjoitellaan käytäntöä. Ensihoidon opiskelijalle tämän pelin voittaminen on siis sitä, että nukke saadaan pidettyä hengissä ja sille annettu hoito on ollut laadukasta. 

Tämä simulaatio lähenee tietyllä tavalla teatterin tekemistä, jolloin tilanteeseen saa heittäytyä tietyn roolin sisällä ja toimia roolin mukaisesti. Tässä kohtaa oppiminen on kuin roolipelaamista. Miten lukioon sitten sisällyttäisi roolipelaamista tai simulaatiota? Lukio on kuitenkin pitkälti teoreettisia kokonaisuuksia sisällään pitävä opinahjo, joka on usein välietappi opiskelijalle siirryttäessä seuraavan portaalin opetukseen ammattikorkeaan tai yliopistoon. Mutta olisiko simulaatiosta lukiossa haittaakaan? Tuskin. Roolipelaaminen on varmasti mahdollista monessa aineessa, mm. kielten tunneilla, terveystiedossa ja biologiassa. 

Annan esimerkin omasta roolipelimallista, joka on entisen opiskelukaverini Elina Leppäsen idea, ja  jota olen toteuttanut lukion kakkosten maantieteen kulttuurimaantieteen kurssilla. Maantieteen kakkoskurssin sisältöihin kuuluu opiskella mm. väestöasioita, kaupungistumista, elinkeinoja, aluerakenteita, yms. ja kurssin aikana tulee esille usein teollisuusmaat - kehitysmaat- dualismi. Olen teettänyt harjoitteen, jossa opiskelijat arpovat Helsingin Sanomien jälleensyntymägeneraattorilla http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/uudelleensyntyma/   itselleen uuden syntymämaan ja sen pohjalta luovat itselleen uuden kurssi-identiteetin. He siis käytännössä määrittävät itselleen uuden kansalaisuuden,  sukupuolen, iän, sosiaalisen statuksen, ammatin, elinympäristön, yms. ihan oman tahtonsa sekä alueesta löytämiensä tietojen perusteella. Kurssin edetessä opiskelijat kertovat uuden identiteetin suullaan sen maan ja alueen lähtökohdista maantieteen opiskeltavia sisältöjä, jolloin opiskelijan ajattelu laajenee käsittämään tilanteita myös toisen ihmisen näkökohdista. Tosin tällä kurssilla tarvimme myös sitä ihan omaakin identiteettiä, mutta vertailu on kahden alueen välillä on maantieteessä aina paikallaan. Opiskelijoiden keksimät uudet identiteetit ovat tähän mennessä olleet aika mahtavia ja parasta on se, että oppimiseen on tullut uudenlainen tapa lähestyä maantieteen asioita ja käsitteitä kuin pelkkä kuuntelu ja kirjasta lukeminen. Ja väitän, kun opiskeltavaa aihetta näin identifioi, asiat muistaa paremmin, kun on olemassa konteksti, johon esimerkiksi maan västörakenteen pystyy liittämään. 

Mihin voisit soveltaa itse roolipelaamista/simulaatiota?

Kirjoittelee

Outi Mäntylä

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Workflow: Aikajanat





Mobiililaitteiden käyttöön liittyvissä keskusteluissa törmää usein käsitteeseen workflow. Suora käännös on työnkulku, mutta TVT:n maailmassa sillä on erityinen merkitys, jossa luominen / tuottaminen yhdistyy tehokkuuden / voimaantumisen kautta osallistumiseen / jakamiseen.


AppStoresta ja muista sovelluskaupoista löytyy tuhansia ohjelmia, jotka hoitavat tietyn asian todella hyvin. Ne eivät kuitenkaan välttämättä toimi ihmisten tarpeiden mukaan, vaan hoitavat niistä vain osan. Niinpä onkin hyvä oppia yhdistelemään eri ohjelmia ja tarvittaessa jopa itsekin koodata sellainen. Etenkin pedagogista lisäarvoa toivovien on varauduttava siihen, että pelkkä tekniikka ei riitä, vaan sitä on osattava käsitellä mielekkäällä tavalla.


Edelliseen kirjoitukseeni tein aikajanan ThingLink-ohjelmalla. Sitä edelsi kuitenkin muutama vaihe, jotka ajattelin nyt kirjoittaa auki. Samalla tulin koodanneeksi ohjelman, joka tekee aikajanoja ns. mittatilaustyönä. Olkaapa hyvä, historian opettajat ja muut! :)



Workflow: Aikajanat



1. Hopscotch: Timeline Generator 1.0




Luo aikajana ohjelmalla Timeline Generator 1.0. Voit säätää useita parametrejä, kuten aloitusvuoden, jaksojen määrän ja vuosien välin. Myös piirroksen viivoja ja tekstin kokoa voi muuttaa. Ota lopuksi kuvankaappaus ("screenshot") näytöstä.


2. Photogene


Käytä ohjelmaa Photogene rajataksesi ("crop") kuvasta pelkän aikajanan. Voit lisätä kuvaan myös tehosteita (-> "Presets"), esim. Vintage ja Noir. Lopuksi tallenna valmis kuva kameran rullalle.


3. ThingLink


Kirjaudu ohjelmaan ThingLink (myös Facebook, Twitter ja Google+ -tunnukset käy). Valitse kuva ja lisää siihen haluamasi sisältö (tekstiä, kuvia, videoita) ja linkit. Tallenna ja jaa halutessasi sosiaalisessa mediassa.



P.S. iPadille löytyy myös Workflow-niminen ohjelma, jolla voi helposti automatisoida erilaisia mobiileja työnkulkuja.

https://itunes.apple.com/us/app/workflow-powerful-automation/id915249334?mt=8

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Blogikirjoitukseni Thinglink-aikajanalla #jaajotain




 http://www.thinglink.com/scene/631811998824267776

Maaliskuussa vietetään jo perinteisesti Jaa jotain -päivää. Sen kunniaksi kokosin Mobiluck-blogiin kirjoittamani jutut yhteen ja jaan ne (kuvineen ja videoineen) avoimesti käytettäväksi (CC BY-SA 3.0) yhteiseen hyvään. Tämä mukaanlukien blogikirjoituksia on nyt kertynyt parin vuoden aikana 20. Joukossa on mukana omasta mielestäni useita helmiä, mutta tärkeintä on ollut taidot joita olen oppinut niitä tehdessäni ja yhteisöllisyys, jonka olen kokenut niitä jakaessani. Omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteisöllisyys (autonomy, mastery, purpose) - näillä mennään! :)



P.S. Tässä vielä lisenssistä tarkemmin:





Blogikirjoitukset Pearltrees-kansiossa:

http://www.pearltrees.com/tommivilja/mobiluck-blogikirjoitukset/id13796018



Blogikirjoitukset tavallisena listana:



TED Talks, Pep talks - Mobiluck goes OPE Talks!





Matematiikka, kuvittele pyöreä koodaus!





Pelillisyyden jäljillä: Credly - Kerro se badgella!

http://finnedmob.blogspot.fi/2015/01/pelillisyyden-jaljilla-credly-kerro-se.html?m=1



Hopscotch - Piirrä minulle pikseli!

http://finnedmob.blogspot.fi/2015/01/hopscotch-piirra-minulle-pikseli.html?m=1




Oppimisen Grand Designs, feat. Eduflow Designer 1.0!





Hopscotch: Käsitteen dynaaminen kuvaaminen - case Mindfulness





Hopscotch esitystyökaluna - Positiiviset palautteet





Hopscotch-paja - Iloa oppimiseen kaikkialla





Iloa oppimiseen koodaamalla!





iPad Nuoren Yrittäjän apuna





Hopscotch-koodausta iPadilla





Tunnelmia Lontoon BETT-messuilta





Popplet hyvistä appseista





Jaettua selausta RabbleBrowserilla Savonlinnan iLO-päivillä





How to find iPad resources with Pearltrees





A teacher in social media - Pearltrees - 10 tips for teachers





Opettaja sosiaalisessa mediassa - Pearltrees - 10 vinkkiä opettajalle





Pearltrees - a collaborative web curation tool





BrainPOP Featured Movie



tiistai 3. maaliskuuta 2015

TED Talks, Pep talks - Mobiluck goes OPE Talks!





Vuosi sitten Lontoossa meillä oli Mobiluck-tiimin kanssa puhetta, että voisimme tehdä TED Talks -tyylisiä videoesityksiä Youtubeen. 


Muuramen lukion ennakkoluuloton rehtori ryhtyi heti toimeen ja tuloksena oli "Aki Puustinen: Gamification and game theory at Muurame senior high school".


Muillakin verkoston oppilaitoksilla oli suunnitelmia videoiden tekemiseen, mutta kiireet veivät sillä erää voiton. Samalla jäimme kuitenkin miettimään, mikä olisi paras foorumi tällaisille "pep talk":eille.

Alusta lähtien ideana oli, että teemme puheet englanniksi. Mobiluckin iskutiimi oli jo esiintynyt BETTin School Leaders Summitissa Lontoon ExCeLissä ja saanut kansainvälisen tulikasteen.


Kun SITRAn Uusi koulutus -ajatushautomo lanseerasi OPE Talks -konseptin, mieleeni tuli heti Mobiluckin suunnitelmat ja Aki Puustisen tekemä video.


Sittemmin kyseinen video ilmestyi OPE Talks -palveluun ja teinpä sinne yhden itsekin. Oma OPE-puheeni on nimeltään New Education, ja se käsittelee lähinnä eheyttävää oppimista ja sitä näkökulman muutosta, joka tapahtuu, kun oppiminen sijoitetaan elämän kontekstiin.


Tein videon iPadilla Adobe Voice -appsilla, joka on mielestäni todella helppokäyttöinen ja toimiva. Liitin esitykseeni oleellisia sanoja ja lauseita sekä valmiita kuvasymboleita, joita voi kätevästi hakea sanahaulla. Myös esityksen teeman ja musiikin sai valittua muutamalla täppäyksellä. Sitten vain äänitin puheeni dioihin ja latasin jutun Youtubeen. Esityksen ilmoittaminen OPE Talksiin kävi myös käden käänteessä.



"Inspiring", "great great talk!" Puheen pitäminen englanniksi ja jakaminen maailmalle Twitterissä ja Facebookissa näköjään kannattaa. Kannustankin jokaista Suomen opetusalan ammattilaista välittämään sanomansa koko maailmalle. Niin netti vastaa kuin sinne huudetaan! :)

Ai niin, mikä on "pep talk"? Se selviää parhaiten tästä lapsipresidentin (Kid President) esimerkistä... ;)



P.S. SITRAn Uusi koulutus -foorumin ideakuulutukseen osallistui myös idea "Eheyttävä oppiminen toimintakulttuurin muutoksen katalyyttinä". Check it out! 


Kiitos mielenkiinnosta! :)


















Videopalautetta opiskelijan tekstistä



Mobiluckin Schildtin lukion Voionmaan haarakonttorin opettaja Kirsi Silonsaari antaa opiskelijoille englannin kielen kirjoitelman palautteen videon muodossa. Opiskelija palauttaa tekstin sähköisenä Showbie-kansioon ja opettaja vie tekstin iPadin  Explain Everything -sovellukseen ja antaa videopalautteen.  Palautus opiskelijan sähköpostiin. 

Saman voi tehdä myös Google Drivessa niin, että opiskelija jakaa opettajalle oman kansion, jonka opettaja siirtää omaan Driveen. Sieltä teksti siirtyy Explain Everythingiin korjattavaksi ja palautus samaa reittiä opiskelijan Drive-kansioon. 

Opettaja antaa pisteitä siitä, että paperit ovat sähköisenä aina mukana, korjaustyö vie saman ajan kuin kynällä ja paperilla, mutta palaute on nopeampaa ja  kattavampaa. Minuutin kestävän videon lataaminen vie noin minuutin. 

Voisi kuvitella, että tämä henkilökohtainen palautustapa miellyttää opiskelijoita. Positiivista palautetta on tullut mm. siitä, että videon voi katsoa milloin vaan, myös uudestaan. Opiskelijoiden mukaan videolta on helpompi hahmottaa kehitystä vaativat asiat. Opiskelijat katsoivat videot kännyköillä. 

Opettajan videopalaute